Pääkirjoitus
Energisenä syksyyn
Koti - pizzeria - mäkkäri - lähigrilli - koti. Tällaista "ruokaympyräkuvaa" oli käytetty yhden lehden ravintoa koskevassa jutussa. Ja kun tarkemmin ajattelee, ei siinä paljon edes mennä harhaan.
Nykypäivän kiire on ajanut ihmiset siihen, että myös ateriat on saatava nopeasti. Einesten syömisestä on tullut arkipäivää, kun joskus aikoinaan ne olivat vain niitä hätävaroja kiireiseen päivään. Lounaat haetaan paikoista, joista ruoan saa nopeasti eteen, mutta aterian ravintosisällöstä voidaan olla montaa mieltä. Tai jätetään lounaskin väliin, kun ei ehtinyt hakea mitään.
Myönnän, että itsekin syyllistyn tähän kiireajatteluun ja kun tuttujen kanssa vaihdetaan kuulumisia, niin aina on ollut kiire. Mutta koskaan ei ole niin kiire, ettei ehtisi syödä. Siksi ihmettelenkin, kun minulle sanotaan, ettei voi noudattaa ravintosuositusten mukaista ohjetta syödä useita aterioita päivän aikana. Töitä voi kyllä olla paljon, mutta tuskin kukaan työnantaja estää työntekijöitään syömästä tai haluaa heidän tekevän töitä koko päivän ilman ruokaa.
Itse olen kokenut äärimmäisen vaivattomaksi tehdä omat eväät töihin eli ruoka on mukana muovirasiassa, jonka laitan mikroon ja BLING! kahdessa minuutissa minulla on lämmin ruoka edessäni ja juuri sellaista mitä haluan. 20 minuutin päästä olen taas työpöydän ääressä. Parin tunnin päästä otan pari hedelmää ja mysliä tai proteiinipatukan ja 10 minuutin päästä olen taas työntouhussa kahvikuppi kädessäni. Olen siis syönyt kaksi kertaa puolen tunnin ns. normaalin lounastauon aikana ja noudattanut reilun kahden tunnin ateriavälejä.
Ne jotka ovat nähneet vaivaa ateriarytmin opettelemisessa, eivät loppujen lopuksi pidä sitä niin vaikeana ja olo on tuhat kertaa parempi ja energisempi. Omasta kuntoilustakin saa enemmän irti, kun yhdistää siihen ravinnon ja tietysti levon ja lihashuollon, josta lisää sivulla 12.
Parhaimpiin tuloksiin kuntoilussa ei nimittäin päästä käymällä kaikki illan ryhmäliikuntatunnit läpi tai hikoilemalla kolme tuntia salilla, vaan yhdistämällä järkevästi tämän "pyhän kolminaisuuden" treenin, ravinnon ja levon itselle sopivalla tavalla.
Fyysinen aktiivisuus palauttaa raskaasta työpäivästä ja parantaa henkistä jaksamista, mutta myös työn kuormittavuus pitää huomioida ja suoda itselleen ainakin se yksi lepopäivä viikossa. Myös perhe tarvitsee aikaa ja yhdessäoloa. Monissa kuntokeskuksissa voi koko perhe käydä liikkumassa ja kuntokeskukseen menemisestä voi tehdä perheen yhteisen harrastuksen. Näin vanhempien ei tarvitse kuntoilla huonon omatunnon kolkuttaessa takaraivossa ja lapsetkin ovat kotona rauhallisempia, kun he ovat päässeet hikoilemaan ja päästelemään höyryjä satujumpassa.
Treeni voi olla pariskuntien yhteinen harrastus, eikä se tarkoita, että salilla pitäisi käsikädessä harjoitella, mutta on kiva lähteä harrastamaan yhdessä. Toinen treenaa kuntosalilla ja toinen käy jumpassa, jo ihan perherauhan ylläpitämiseksi.
Vanhemmat pääkirjoitukset
- 2010-03-06 Suomalainen salikuntoilu voi hyvin
- 2008-11-10 Pääkirjoitus 7/08
- 2008-09-29 Kuukauden sana
- 2008-09-06 Harjoittelun moninaisuus
- 2008-05-11 Kuntoilu kaikkien harrastuksena
- Kohtuus kaikessa
- Ravinto, liikunta ja lepo - hyvän olon kolminaisuus
- Pääkirjoitus 1/08
- 2007-12-11 Tykkään, en tykkää, tykkään...
- 2007-09-21 Elämä pelissä
- 2007-08-14 Pääkirjoitus 5/07
- 2007-06-27 Hitaasti kiirehtien



